Parodontiitti on hampaiden kiinnityskudossairaus ja gingiviitti on ientulehdus, joita esiintyy väestössä runsaasti. Terveys 2000-raportin mukaan suomalaisista 74%:lla esiintyy ientulehdusta ja parodontiitin lieviä muotoja 64%:lla sekä vakavia 21%:lla aikuisista. Parodontiitin vakavuus määritellään syventyneiden ientaskujen määrällä. Bakteerit etenevät vähitellen ikenen alle hampaan pintaa pitkin ja näin muodostuu syventynyt ientasku hampaan kiinnityskudokseen.
Molemmat näistä sairauksista ovat hampaan ympäryskudoksen tulehduksia. Suun bakteerit aiheuttavat tulehdusreaktion hampaan ympäryskudoksissa. Ihmisen tulehdusvaste reagoi bakteerien aiheuttamaan ärsytykseen ja aiheuttaa kudoksessa tulehduksen. Keinojuurien eli implanttien ympärille voi myös kehittyä vastaava sairaus, joka on ikeneen rajoittuva peri-implantti mukosiitti ja luuhun vaikuttava peri-implantiitti.
Tärkein tulehduksen merkki on ienverenvuoto. Parodontiitin kehittymiseen vaikuttaa useampi riskitekijä, esimerkiksi geneettinen alttius, tupakointi ja diabetes. Vaikuttavia tekijöitä löytyy siis mm. ympäristöstä, elintavoista ja genetiikasta. Jokaisella on yksilöllinen alttius sairaudelle.
Hammaslääkärin tekemä tarkastus on olennainen osa sairauden havaitsemisessa. Hammaslääkärin tarkastukseen kuuluu ientaskujen mittaus ja kiinnityskudosten tutkiminen. Parodontiitti ei välttämättä aiheuta mitään kipua, koska tulehdus kiinnityskudoksissa on usein oireeton. Potilaalla voi olla jo pitkälle edennyt sairaus ja hän ei itse tiedä siitä mitään.
Kiinnityskudossairauksilla tiedetään olevan paljon yleisterveydellisiä vaikutuksia. Suun bakteerit voivat liikkua verenkierron mukana ja aiheuttaa muualla kehossa ongelmia. Suun bakteereita on löydetty esimerkiksi aivoinfarktien hyytymistä. Vaikutusta voi olla mm. sydän- ja verisuonisairauksiin, reumaan, diabetekseen ja jopa syövän kehittymiseen. Kaikissa näissä on yhteisenä tekijänä tulehdus.
Suussa bakteerit muodostavat hampaan pintaan biofilmin eli bakteeriplakin. Nimenomaan nämä elävät bakteerit ovat syy sairaudelle. Tärkein hoito on siis tämän bakteeriston pitäminen kurissa, etteivät ne pääse kasvamaan rauhassa pitkiä aikoja. Kasvavasta plakista muodostuu vähitellen hammaskiveä, jonka muodostuminen on myös yksilöllistä. Hammaskivi on myös hyvä kiinnitymiskohta eläville bakteereille. Hoidon kulmakivi on hyvä kotihoito eli hampaiden harjaus 2 x vuorokaudessa ja hammasvälien säännöllinen puhdistaminen. Hammaslääkäri tarkastaa myös omahoidon tasoa ja tarvittaessa antaa ohjeita sen parantamiseksi.
Sairauden hoidossa hammaslääkärin tekemä hoito on myös ensiarvoisen tärkeää. Perushoidossa hammasplakki rikotaan hampaan pinnasta ja hammaskivet poistetaan. Mikäli sairaus on edennyt jo parodontiitiksi, niin juurenpinnat tulee puhdistaa ikenen alta. Paraneminen on myös yksilöllistä ja osalla hoito voi vaatia laajempia toimenpiteitä, esimerkiksi ienleikkauksia. Hoidon jälkeenkin potilaan on sitouduttava säännölliseen ylläpitohoitoon vastaanotolla, että sairaus ei enää uusiudu. Mutta kotona tehtävä harjaus ja hammasvälien puhdistaminen on kuitenkin hoidon tärkein osa ja sen merkitystä ei voi olla korostamatta. Yhteistyöllä tämäkin sairaus pystytään selättämään.
Kiinnityskudossairauksien erikoishammaslääkäri Jukka-Pekka Komulainen
Avainsanat: parodontiitti, ienverenvuoto, ikenien turvotus, hampaiden puhdistaminen, hammaskiven poisto