Syöpä on sairaus, joka johtuu kehon muuntuneiden solujen hallitsemattomasta jakaantumisesta ja leviämisestä muihin kudoksiin. Syöpä on yleisnimike hyvin erilaisille taudeille, jopa saman tautiryhmän sisällä. Maailman laajuinen insidenssi eli esiintyvyys on n.13 miljoonaa uutta syöpätautia vuodessa. WHO:n mukaan syövästä tuli maailman yleisin kuolinsyy vuonna 2010.
Suomessa yleisimmät syöpätyypit ovat eturauhas-, rinta- ja suolistosyöpä. Useimmissa syöpätaudeissa sairastumisriski kasvaa iän myötä, kun solujen perimään ehtii ajan kuluessa kertyä syövälle altistavia mutaatioita.
Maailmanlaajuisesti pään ja kaulan alueen syövät ovat kuudenneksi yleisin syöpätyyppi. Suurin osa pään ja kaulan alueen syövistä saa alkunsa limakalvon pintaa peittävistä epiteelisoluista. Pään ja kaulan alueen syövistä noin 90% on ns. levyepiteelikarsinoomia. Suusyöpä voi lähettää etäpesäkkeitä pääasiassa kaulan alueen imusolmukkeisiin. Diagnoosihetkellä noin 20 – 40% suusyövistä on metastasoitunut.
Suomessa pään ja kaulan alueen syöpiä kaikista uusista syövistä on noin 2 – 4%. Uusia tapauksia todetaan Suomessa vuosittain noin 800 – 900. Pään ja kaulan alueen syövät ovat kaiken kaikkiaan erittäin harvinaisia sairauksia. Esimerkiksi noin 40 vuoden työuran aikana yksittäinen hammaslääkäri tai lääkäri näkee korkeintaan 3 – 5 uutta tapausta.
Pään ja kaulan alueen syöpien ehdottomasti tärkeimmät riskitekijät ovat tupakka ja alkoholi, joilla on toisiaan potentoiva vaikutus. Lisäksi riskitekijöihin kuuluvat mm. UV-säteily huulisyövän osalta sekä HPV-infektio (Human Papilloma Virus/tyypit 16 & 18), huono suuhygienia (krooninen parodontiitti), krooninen hiivasieni-infektio ja krooninen ärsytys (esim. huonosti istuvat hammasproteesit). HPV-infektio nostaa riskiä etenkin suunielun ja nielurisojen syöpään.
Laskennallisesti länsimaissa 75% suusyövistä voitaisiin ehkäistä riskikäyttäytymisestä luopumalla.
Yleisimpiä suusyövän lähtöpaikkoja suuontelossa ovat kieli ja suunpohja. Lähtöpaikkoja voivat olla myös yleisyysjärjestyksessä poskien limakalvot, alaleuan alueen ienkudokset, yläleuan alueen ienkudokset sekä suulaen alue. Pään ja kaulan alueen syövät luokitellaan lähtöpaikkansa mukaan.
Suusyöpä voi aiheuttaa monenlaisia oireita. Yleisimpiä oireita suun limakalvoilla voivat olla tuumori (esim. patti), limakalvomuutos (vaalea muutos = leukoplakia, punainen muutos = erytroplakia) tai haavauma, joka ei parane (2 – 3 viikon aikana), nielemisvaikeus tai kipu nielaistaessa, äänen muutos tai käheys ja verinen vuoto. Kipu itsenäisenä tai ensioireena on harvinaista. Jos selittämätön kipu jatkuu 2 – 3 viikkoa eikä parane, niin syy täytyy ehdottomasti selvittää. Hammasproteesit voivat myös alkaa hankaamaan ja niiden istuvuus heikentyä, jos suunlimakalvoille ilmaantuu kudosmuutoksia.
Pään ja kaulan alueen syövät ovat vakavia sairauksia ja niiden hoito kuuluu erikoissairaanhoitoon, pääasiassa yliopistollisiin sairaaloihin. Erikoissairaanhoidossa suusyöpäpotilaan hoitotiimi koostuu usean eri erikoisalan osaajista, mm. suu- ja leukakirurgeista, korva-nenä-kurkkulääkäreistä, plastiikkakirurgeista ja syöpälääkäreistä. Jokaisen suusyöpäpotilaan hoito suunnitellaan yksilöllisesti valtakunnallisiin hoitosuosituksiin tukeutuen.
Yleisimmät suusyövän hoitomuodot ovat kirurginen hoito ja siihen liitetty sädehoito. Riippuen syöpätyypistä tai taudin sijainnista hoitona voi olla myös pelkkä sädehoito tai ns. kemosädehoito, jolloin sädehoitojaksoon yhdistetään lääkkeellinen hoito. Hoitojen tavoitteena on poistaa syöpäsairaus ja mahdollistaa hyvä elämänlaatu hoitojen jälkeen. Hoitoon kuuluu olennaisena osana kuntoutus.
Niin sanotun primäärihoidon ja paranemisajan jälkeen syöpätaudin seuranta tapahtuu erikoissairaanhoidossa aluksi kolmen – neljän kuukauden välein kahden vuoden ajan ja neljän – kuuden kuukauden välein kolmen vuoden ajan. Seuranta jatkuu siis yhteensä viiden vuoden ajan.
Nykyisillä alati kehittyvillä hoitomuodoilla ja tarkalla seurannalla pään ja kaulan alueen syöpien hoidon ennustetta ollaan pystytty parantamaan. Tärkeintä ennusteen kannalta on kuitenkin ns. viiveiden minimointi. Tämä pitää sisällään potilaan aikaisen hoitoon hakeutumisen, tarkan kliinisen tutkimuksen ja tarvittavien kudosnäytteiden ottamisen syöpätautia epäiltäessä, sekä potilaan lähettämisen jatkotutkimuksiin erikoissairaanhoitoon matalalla kynnyksellä. Yksittäisen potilaan ennusteen kannalta ehdottoman tärkeää olisi luopua ns. riskikäyttäytymisestä kuten tupakkatuotteiden ja päihteiden käytöstä.
Lähteet:
-Käypä hoito-suositus / Suusyöpä
-suu- ja leukakirurgi Lauri Kaukoranta/luennot
Avainsanat: suusyöpä, kielisyöpä, suun karsinooma, levyepiteelikarsinooma, tupakointi